lauantai 14. syyskuuta 2013

It´s a long, long way to go

Se viimeksi luvattu pari päivää muuttui melkeen pariksi viikoksi, tää kulttuuri on vissiin vaikuttanut muhun jo..
Nyt jo kaksi kuukautta vierähtänyt täällä! 
Argentiinassa kaikki mulla hyvin, toisilla vähän huonommin. Alkuviikosta täällä oli 40 astetta lämmintä(ja yhä ollaan aivan alkukeväässä) ja tuolla vuoristoissa oli paljon maastopaloja joissa kuoli satoja eläimiä ja ihmisiä evakuioitiin. Torstai-iltana oli kaksi maanjäristystä, tosin sen verran pieniä, ettei ainakaan mun kaupungissa tuhoutunut mitään.
Nyt on parin viikon sisällä syöty asadoa Tinchon perheen kanssa, suunniteltu lisää kesälomaa, Kaisa joka on myös täällä nyt vaihdossa oli meillä viime viikonloppuna yötä (juteltiin aamu viiteen..), käyty lenkillä ja salilla, käyty koulua ja puhuttu ensimmäistä kertaa Suomen vanhempien kanssa Skypessä!
Tässä postauksessa kuvat saavat puhua sanojen sijasta, koska ei mulla silleen kauheasti ole mitään kerrottavaa, arki rullaa ihan normaalisti :)
                                                               Toinen meidän koirista, Flor
                                                      Torrejitas de arroz
                                                    Siskoooo
                                                               Carlos Paz
                       En tiiä mitä siel tapahtu, joku tuunattujen vanhojen autojen kokoontuminen




                                                   Polkuveneiltiin!!
                                           Luli, sen poikaystävä Tincho ja Fran

Eilen oli Tinchon veljen 22- vuotissynttärit niin sieltä pari kuvaa. Tosin ne on kännykällä otettu niin laatu ei oo kauhean kehuttava.. :)
                                                         Luli <3
                                               Santi, Manu, Simon, minä, Luli ja Tincho

Ei mulla tähän väliin ole enään mitään lisättävää, nähdään 10 kuukauden päästä! <3
Besos!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kiitos kaikesta. Gracias por todo.

Jotkut ihmiset kiittä jumalaa/jumaliaan kun heillä menee hyvin ja he ovat onnellisia. Mutta mä haluan kiittää mun onnellisuudesta mun mamii ja papii Suomessa. Kiitos kun sain tän mahdollisuuden lähteä vaihtoon, ei se ole mikään itsestäänselvyys että on rahaa lähettää lapsi vuodeksi maailman toiselle puolelle. Tai ylipäätään päästämään lapsensa vuodeksi kauas, kauas pois kotoa. Te luotitte muhun, te tiesitte että mä pystyisin tekemään tän. Teidän rakkauden kannustuksella täällä mä nyt oon. Tiedän nyt sen, minkä te ootte tienny aina; mä pystyn mihin vaan kunhan tarpeeksi haluan.
Täällä tämän reilun puolentoista kuukauden aikana olen ymmärtänyt ettei me sanota tarpeeksi usein rakastavamme toisiamme, mutta te tiedätte että mä rakastan teitä ja mä tiedän että te rakastatte mua. Joskus pitää lähteä kauas todella nähdäkseen mitä jo on lähellään. En tiedä mitä tekisin ilman teitä!
Ei oo tarpeeksi sanoja kuvaamaan mun kiitollisuutta ja raukkautta teitä kohtaan! Ootte maailman parhaat vanhemmat, en voisi paremmista unelmoidakaan, kiitoskiitoskiitoskiitos! Rakastan teitä! <3
Mä tiedän, vuosi on pitkä aika, mutta te ootte mun perhe, meis on samaa verta, kuljette koko matkan mun mukana mun sydämessä!
                                                                        Mamiiiii <3
Koko perheen tuella on tänne asti päästy, ootte mulle tärkeintä maailmassa! <3
                                   Tätä kolmikkoo ei erota mikään, ei valtameret, ei mikään <3
Kiitos kuuluu tottakai ihan kaikille mun tukijoukoille jotka hoki mulle viimesillä viikoilla, kun oli vähän ristiriitaiset tunteet lähdön suhteen, että siitä tulee ikimuistoinen vuosi. Kaikille jotka on jaksanu kuunnella mun jankutusta vaihtovuodesta jo monet vuodet. Yksinkertaisesti, kaikille!
Vähän enemmän asiaa sisältävää tekstii tulee tässä lähipäivinä, tää nyt oli vaan tällanen "En unohda teitä" teksti! Mut en vaan voi uskoo miten onnekas oon kun mulla on niin ihanat perhe(et), ystävät ja läheiset!
Besooooooos <3

Quiero decir GRACIAS a mis papis en Finlandia, por darme esta oportunidad. No hay suficientes palabras para describir cuanto los amo. Ustedes me confiaban, me aman tanto. Por eso, con su amor, yo sé que puedo hacer que quiero! Y acá estoy, pero sin el amor de ustedes, no podría. Graciasgraciasgracias! '
Un año es mucho, pero son mi familia, tenemos sangre mismo, estan todo mi camino conmigo, en mi corazón. Los amo tanto!
Gracias por todos otros quien me han apoyado! No puedo creer que tengo familia(s) y amigos tan preciosos! Los amo!