It´s a long, long way to go

Se viimeksi luvattu pari päivää muuttui melkeen pariksi viikoksi, tää kulttuuri on vissiin vaikuttanut muhun jo..
Nyt jo kaksi kuukautta vierähtänyt täällä! 
Argentiinassa kaikki mulla hyvin, toisilla vähän huonommin. Alkuviikosta täällä oli 40 astetta lämmintä(ja yhä ollaan aivan alkukeväässä) ja tuolla vuoristoissa oli paljon maastopaloja joissa kuoli satoja eläimiä ja ihmisiä evakuioitiin. Torstai-iltana oli kaksi maanjäristystä, tosin sen verran pieniä, ettei ainakaan mun kaupungissa tuhoutunut mitään.
Nyt on parin viikon sisällä syöty asadoa Tinchon perheen kanssa, suunniteltu lisää kesälomaa, Kaisa joka on myös täällä nyt vaihdossa oli meillä viime viikonloppuna yötä (juteltiin aamu viiteen..), käyty lenkillä ja salilla, käyty koulua ja puhuttu ensimmäistä kertaa Suomen vanhempien kanssa Skypessä!
Tässä postauksessa kuvat saavat puhua sanojen sijasta, koska ei mulla silleen kauheasti ole mitään kerrottavaa, arki rullaa ihan normaalisti :)

                                                               Toinen meidän koirista, Flor

                                                      Torrejitas de arroz

                                                    Siskoooo

                                                               Carlos Paz

                       En tiiä mitä siel tapahtu, joku tuunattujen vanhojen autojen kokoontuminen

                                                   Polkuveneiltiin!!

                                           Luli, sen poikaystävä Tincho ja Fran

Eilen oli Tinchon veljen 22- vuotissynttärit niin sieltä pari kuvaa. Tosin ne on kännykällä otettu niin laatu ei oo kauhean kehuttava.. :)

                                                         Luli <3

                                               Santi, Manu, Simon, minä, Luli ja Tincho

Ei mulla tähän väliin ole enään mitään lisättävää, nähdään 10 kuukauden päästä! <3
Besos!