Minne mä kuulun?

Mun aika täällä juoksee niin nopeesti et mun alkaa olee vaikee pysyy perässä.

Kohta on jo maaliskuu, koulut alkaa ensi viikolla ja tämä kolme kuukauden kesäloma on ohi. Vastahan se alkoi. 

Viimeisimmän kuukauden aikana on ollut kaikenlaista juttua ja tapahtumaa; viikon rantaloma Villa Gesellissä, siskon synttärit, Buena Mesa-festarit täällä San Franissa, muutamien päivien loma vuoristossa parin kaverin kanssa.. 

Sunnuntaina 9 päivä lähdettiin suunnilleen keskiyöllä ajamaan kohti rannikkoa Buenos Airesin provinssiin. Siellä rentouduttiin, otettiin aurinkoa, uitiin meressä, käytiin sellasessa museossa mikä kertoi miehestä joka oli muuttanut keskelle hiekkadyynejä ja alkanut kasvattamaan puita. Eka puu oli noussut maasta seitsemän vuoden yrityksen jälkeen! Ja nyt noin 70 vuotta myöhemmin siellä on kunnon metsä. Tosin ei kaikki meistä sinne mennyt, veljet jäi kotiin koska toinen opiskelee Cordobassa ja toinen jäi pitämään perheyrityksestä huolta. 

Huonepalvelu on paras, me läskeiltii oikeen huolella! Huomasin nyt et melkeen joka kuva on ruuasta..

Hotellin terassi huoneen parvekkeelta

Uitetut rotat kaatosaateessa

Shoppailukeskus metsän keskellä, aika tunnelmallinen paikka

Iskä kato löysin argentiinalaisii mehkuja!!

Päästiin kotiin sitten lauantai-iltana/yönä. Sunnuntaina käytiin tädillä näyttämässä valokuvat, viemässä tuliaiset yms. Illalla mentiin Buena Mesa(suom. hyvä pöytä)- festareille. Se on sellanen viikonlopun pituinen tapahtuma jossa on kansainvälistä ruokaa, stand uppia ja musiikkia. Oli mm. saksalaista, espanjalaista ja arabialaista ruokaa. Sinä iltana oli esiintymässä Abel Pintos ja 5 Sentidos laulamassa ja stand up-koomikkojen nimistä mulla ei ole mitään hajua. Mami sä ihan varmasti tykkäisit tosta 5 Sentídos-bändistä jos ymmärtäisit sanat!! Mä tykkäsin enemmän Abelista, mutta molempien sanoitukset on tosi hyvät :)

Tämä tapahtuma pidettiin mun ratsastuskoulun alueilla. Tosiaan pääsin vihdoin ja viimein aloittamaan ratsastuksen!! Happyhappy :)

Lihaaaa

Jäätävän iso kakkupala, nou hätä en mä sitä syöny puolikaan

5 Sentidos

Arabialaista tanssia

Abel Pintos

Se kutsu tonne lavalle pojan jolla oli kyltti "haluan laulaa kanssasi", kysyi siltä pojalta minkä laulun hän haluaisi laulaa ja sitten pikkuinen Tomas-poika lauloi ja Abel säesti kitaralla. 

Viime perjantaina mun sisko täytti 16 vuotta <3 Meille tuli kavereita, vaari ja tädin perhe iltapäiväksi. Syötiin, pelattiin unoa, juoruiltiin ja pidettiin vaan hauskaa :) Illalla lähdettiin ulos kamujen kanssa ja aamuyöllä kun varttia vaille 6 tultiin kotiin niin kuudelta lähdettiin ajamaan kohti vuoristoa, nukuttiin Lucin kanssa nätisti melkeen koko 6 tunnin matka :D Mentiin siis minä, Luci, meiän vanhemmat, Fati, Nacho ja sen perhe ja Mati ja sen perhe. Se paikka oli joen vierellä oleva hotelli missä oli vähän niinkuin mökkejä, yhteiset isot ruokailutilat, ping pong, pöytäfutis, jne.. Opin kunnol pelaamaan pokeriakin!! Ihan sika hauskaa! 

Sunnuntai-iltana maattiin keskiyöllä rantakallioilla ja katottiin vaan ihan tähtiä täynnä olevaa taivasta ja juteltiin ihan kaikesta kamujen kanssa. En tiedä miten selittäisin sitä tunteitten pyörremyrskyä mikä mun pään sisällä meni sillä hetkellä! Samaan aikaan olisin voinut itkeä onnesta, ikävästä, varmaan tuhannesta eri syystä. Siinä hetkessä oli jotain taikaa. Mulla ei ole sanoja kertomaan millasta se oli. Tollaset pienet hetket elämässä on niitä hetkiä mitkä tekee tästä kaikesta sen vaivan arvosta. Tollaset hetket kantaa elämässä ihan järjettömän paljon eteenpäin! 

Fati, Mati y Luci

Fati, Mati, Nacho, Luci y yo

Ollaan nyt niin innostuneita pokerista niin mentiin eilen Nacholle pelaamaan samalla porukalla. Tilattiin pitsaa ja pelattiin aamuviiteen asti.. Hups :D No, ainakin hauskaa oli!

360 kuulostaa isolta numerolta, eikö? Loppujenlopulta 360 sekuntia on vain 6 minuuttia, 360 minuuttia on 6 tuntia, 360 tuntia 15 päivää ja 360 päivää on melkein kokonainen vuosi. Yksi vuosi on lyhyt aika elämästä, mutta silti niin pitkä. Vuodessa menetetään rakkaita ihmisiä, kohdataan uusia haasteita, unohdetaan vanhoja murheita, opitaan lisää elämästä. Vaihtovuosi eroaa normaalista vuodesta aika monella tavalla. Saatat menettää viimeiset jäähyväiset sinulle rakkaiden ihmisten kanssa, saattaa olla että ne kaikista rakkaimmatkin ei enää ole ne kaikista rakkaimmat sitten vuoden päästä, muut on jatkanut elämäänsä eteenpäin kun sä itse painat pausea Suomi-elämälle vuoden ajaksi. Mutta kaikista eniten pelottaa se miten hurjan paljon kaikki tämä kasvattaa, vahvistaa, muuttaa minua itseäni. Kaikki ne tuhannet vuodatetut kyyneleet ovat auttaneet vahvistumaan ja jatkamaaneteenpäin elämässä. 

Me vaihtarit lähdetään kohti suurta ja tuntematonta, täynnä intohimoa ja innoa oppimaan uutta. Vaihtovuosi opettaa niin paljon asioita ettei niitä pysty edes laskemaan tai joitain selittämään. Eikä se koske vain meitä, meillä jää perhe ja kavereita kotimaahan murehtimaan ja ikävöimään meitä. On se heillekkin iso päätös antaa lapsen lähteä noinvain yksikseen tutustumaan maailmaan. 

Minä tiedän että tulen aina kantamaan kaikkia näitä muistoja ja opetuksia mun sydämessä, niin kauan kuin se vaan lyö. Ei kaikki ole aina helppoa ja parempi näin. Välillä pitää itkeä, olla kiukkuinen ja ikävöidä jotta pystymme tuntemaan todellista onnellisuutta ja jatkamaan eteenpäin!

Suomi, nähdään 130 päivän päästä! <3