En oo ikinä ollu näin kauaa pois kotoo, tai erossa mun perheestä ja lähesistä. Mut silti oon kotona, ja mun perheen kanssa. Mut tää ei oo se sama koti, sama perhe. Tää on se uus perhe, uus koti. Joita mä odotin niin kauan. Ja nyt oon ollu täällä kohta kuukauden. Päässä vilisee miljoona ajatusta.
Maanataina oltiin siis Lulin kanssa shoppailemassa yhdessä kauppakeskuksessa, missä oltiin käyty muiden vaito-oppilaiden kanssa sen leirin aikana. Tiistai, keskiviikko ja nyt tänään torstai on mennyt normaalisti koulussa. Eilen keskiviikkona mentiin koulun jälkeen yhden kaverin, Julin, luokse hakemaan meidän meikkejä mitkä jätettiin sinne lauantaina. Jäätiin siinä sitten juomaan matéta ja syömään vihreää kakkua, siitä kohta kuva. Istuskeltiin siinä varmaan joku tunti-puoltoista jutellen ja syöden ja juoden. Myös Julin äiti ja pikkusisko liittyivät meidän seuraamme hiukan myöhemmin.
Julin tekemä vihreä kakku. Oli oikeesti tosi hyvää!
Flor <3 mun luokkakaveri
Ja Ceci <3 hyvin englantia puhuva luokkakaveri
Huomenna lähdetään koulun jälkeen, joka loppuu 19.20, ajamaan isoäidin luokse Villa Doloresiin! Sinne ajaa noin 3 tuntia, ja mennää ton vuoriston yli, niin siellä on kai lunta! Hassua... Tullaan sieltä takaisin sunnuntaina, niin sitten laitan kuvia ja kirjottelen lisää!:) Kunhan muistan ottaa kameran mukaan....
Voisin nyt kertoa vähän tarkemmin mun koulusta. Sen nimi on siis Instituto Nuestra Señora de Loreto, se on yksityiskoulu. Siellä on luokat, jotka vastaavat Suomessa yläastetta ja lukiota. Oppilaita on suunnilleen viisi-kuusisataa, luulisin.. Meidän luokalla (Quinto "B", 5to "B") on 34 oppilasta. Sitä metelin määrää... Puolella oppilaista alkaa aamulla aikaisin koulu ja he pääsevät kotiin suunnilleen siihen aikaan kun toinen puolikas menee kouluun 13.30. Sitten seuraavalle lukuvuodelle osat vaihtuu. Oppitunnit kestää kai 40 minuuttia, joskus meillä on 2 tuntia putkeen, joskus 3. Meidän koulussa on kioski, josta voi ostaa ruokaa karkista piirakkaan kun tulee nälkä. Koulussa ei siis ole ruokailua, niinkuin Suomessa. Koulupuku meillä on todella yksinkertainen; siniset housut ja valkoinen koulun t-paita. Läheskään kaikki ei tätä pukukoodia noudata...
Nyt ei oo sen ihmeempää täällä tapahtunut. Toivottavasti Suomessakin kaikki hyvin :)
Tätä karvapalloa on kova ikävä <3
On teitä kaikkia muitakin, vähän karvattomampia palloja ikävä <3
Nos vemos, besos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti